Ranskalainen pikkukylä

Tippukiviluolilta lähdimme ajelemaan maaseudulle, pikkukylien läpi. Ranskalaiset pikkukylät ovat aivan erilaisia kuin esimerkiksi Sveitsissä tai Saksassa, vaikka välimatkaa olisi vain muutama kilometri. Talot ovat vanhan näköisiä, harmaista kivistä ladottuja rakennuksia. Taloista ei oikein aina tiedä asutaanko niissä vai ei ja ovatko ne osittain karjasuojia vai varastoja. Suuria ristejä näkyy siellä täällä tienvarsilla. Jotakin kovin viehättävää näissä paikoissa aina on.

Grotte d'Oselle - tippukiviluola

Besanconin lähettyvillä on pikkukylä Oselle, jonka tippukiviluola on tunnettu jo 1200-luvulla. Nykyinen suuaukko on otettu käyttöön 1504, jolloin paikka avattiin turisteille.

Opastettu kierroksemme luolassa kesti tunnin. Kuljimme n 1,2km luolastossa, jonka lämpötila on kesät talvet 13 astetta. Nykyään luolastoa tunnetaan kaikenkaikkiaan 14km ja se kulkee n 110m maanpinnan alapuolella.

Luolastosta löytyy kuitenkin koko ajan lisää käytäviä. Mahdollisesti minkä tahansa seinän takana voi olla samanlainen luolasto - vielä löytymättä. Usein pikkuruiset kulkuaukot uusiin luoliin täytyy suurentaa, jotta niihin pääsee kulkemaan.

Luolastossa on erilaisia osioita, "gallerioita", joiden rakenne poikkeaa toisistaan. Suurimmaksi osaksi luolissa on suuria tippukiviä, mutta on myös tasaisempia osioita, joissa tippukivet ovat ohuita ja vain muutaman sentin pituisia.

Opastetun luolaston loppupäässä voi nähdä luolakarhun luurankoja. Nämä 600-kiloiset karhut elelivät luolassa noin 40 000 vuotta sitten. Enpä olisikaan halunnut niihin törmätä pimeissä ja sokkeloisissa luolissa!

Saapuminen Ranskaan

Illansuussa saavuimme Ranskan Besanconiin. Hotellimme oli keskustan ulkopuolella, betonierämaan laitamilla. Upouusi kaunis ja raikas hotelli. Hyvä palvelu. Ei moittimista. Mutta ympäristö oli yhtä suurta rakennustyömaata joka suuntaan. Ja sen ulkopuolella oli vanha betonilähiö. Uhhh.

Ylimmässä kuvassa on hotellimme, kahdessa seuraavassa hotellihuoneen yksityiskohtia. Toiseksi alimmassa läheinen kirjasto, hauskaa modernia arkkitehtuuria. Ja alimmassa eri-ikäistä betoniharmautta. Onneksi rakenteilla olevissa taloissa oli sentään käytetty maalia!

Luzern

Lähdimme Immenseestä aamutuimaan ajelemaan kohti Luzernia, koska halusimme ehdottomasti nähdä vanhan sillan vuodelta 1333, joka on tuhoutunut suurimmaksi osaksi tulipalossa 1993, mutta rakennettu onneksi uudelleen. Paikka olikin hieno elämys. Suosittelen!

Luzern oli muutenkin kaunis vanha kaupunki, jossa oli myös suuren kaupungin lieve-ilmiöitä, kuten kolmannen kuvan yleisen wc:n huumeruiskujen keräyslaatikko osoittaa. Käyntimme Luzernissa oli valitettavasti niin pikainen, että emme ehtineet kävellä kaupungilla muuta kuin autoparkista sillalle ja takaisin.

Sveitsi, osa II

Immensee, hotel Rigi, jälleen kauniit maisemat ja kauniit talot. Eksoottiset yhdistelmät; palmuja alpit taustanaan.

Sveitsi, osa I

Sveitsin kesäinen maaseutu huhtikuun puolivälissä teki minuun suuren vaikutuksen.

Liechtenstein

Tämän pienen maan läpi hujahdimme yhtenä iltapäivänä. Mutta eksyimme sentään pieneen lintutarhaan. Ja ainakin yksi linnakin maasta löytyy. Ostin metallisen suklaarasian jonka kannessa linna komeilee. Viimeinen kuva (linnasta) on otettu samaisen kaupan parkkipaikalta.

Haluaisitko tämän talon?

Viimeisessä kuvassa Itävallasta komeilee maaseudun rauhassa talo, joka on ulkoseiniltään metallia. Ruosteessa!
Ajoimme ensin läheltä ohi ja sitten piti palata kuvaamaan. Itse katsoin ensin että kas kun mukavaa modernia puutalorakentamista, kunnes huomasin että "puu" onkin ruostetta.




Ehkä ruosteromantikolle? :)


.

Kutsuva pikkukaupunki

Joskus jää sellainen olo että johonkin paikkaan pitää palata myöhemmin. Ihan niin kuin lehti, jota ei ehdi lukea heti vaan laittaa sen sivuun ja ajattelee "palaanpa tähän myöhemmmin". Feldkirch oli Itävallassa sellainen. Emme ehtineet oikein muuta kuin aamutuimaan kiertää museolinnan läpi ja kävellä nopeasti pienen kiepin keskustassa. Kovin oli kuitenkin kutsuvan näköinen paikka.

Mielelläni istuisin katukahvilassa katselemassa paikallisten hyörinää ja valokuvailisin ja kiertelisin. Kurkkaisin välillä johonkin rappukäytävään ja sisäpihallekin. Ehkä näkisin jotakin odottamatonta tai erikoista. Alimmassa kuvassa muuten otin kuvaa hauskan näköisestä käsityöputiikin ikkunassa roikkuvasta mekosta, kun mekon takana istuva mies huomasi tilanteen ja kääntyi katsomaan. Avajaiset olivat ilmeisesti tulossa ja sitä siellä joukolla pohdiskelivat.










Vaan kiire oli ajaa vielä samana päivänä läpi Liechtensteinin ja Sveitsin kohti Ranskan Besanconia.


.