Viikonloppuretki

Viikonloppuna samosimme jonkun verran luonnon helmassa; vietimme vähän sellaista kiertolaiselämää. Kävimme muun muassa Euran kirkolla, josta löysin Matilda serkun haudan ihan vahingossa. Sen verran osasin  pitää silmiä auki, että tuttuja nimiä haeskelin, koska Matildan eno oli Eurassa pappina hyvän tovin. Hän viihtyi siellä ja oli pidetty seurakuntalaisten keskuudessa. Vielä seuraavassakin pappispaikassaan Ilmajoella häntä käytiin kuuntelemassa Eurasta saakka.

Hyvä retkikohde oli myös Kauttuan ruukkialue, joka kauneudessaan herätti ihastusta. Vanhoilla ruukeilla on oma miellyttävä tunnelmansa. Rakennuskantakin oli pääosin hyvin hoidettua.

Vielä yksi mainitsemisen arvoinen kohde jossa poikkesimme oli Euran Luistari, rautakautinen kalmisto. Niityllä oli todella mielenkiintoisia pieniä infotauluja useiden hautojen kohdalla. Tauluissa oli piirroskuva haudasta ja pieni selonteko vainajasta. Ei tarvinnut arvailla ja ihmetellä, vaan mielikuvitus alkoi heti oikein laukata! Toivoisin enemmän sellaisia muinaisjäännöskohteiden esittelyitä.

Tänään

poisnukkuneelle

Kansallispuistossa

Tipahtihan se!

Talvi.

Tänä aamuna oli pihassa vajaa 10 cm lunta!

Mikä lapsenmielinen riemu!

Hyinen ja kaunis...

...on luonto nyt. Juuri sellainen kuin toivoin syksyn olevan!

Joidenkin ennusteiden mukaan...

...talvi tipahtaa näille nurkille lähipäivinä!

Alien puussa?

 

Luontoretkellä

Näillä poluilla

Elämän polut on välillä kyllä kuhmuraisia.

Tänään tunneskaala vaihtui äärimmäisestä suutumuksesta äärimmäiseen iloon muutamassa tunnissa.

Piti suuttua sairaanhoitohenkilökunnalle käsittämättömästä vastuuttomuudesta. Taistelufiiliksissä edelleen, mutta tunne siitä että asia etenee parempaan päin, on vahva. Iloinen asia taas tapahtui työn merkeissä. Asia oli sellainen, jonka vuoksi töihin on tosi kiva mennä aamulla, vaikka olosuhteet siellä ovat välillä melko mahdottomat syyssateiden vuoksi.

Hyvillä mielin viikonlopun viettoon!

 

Villasukat tassuihin...

...teetä naamariin ja tulet kakluuniin.

Ällöttävän sateisenmutaisen työpäivän jälkeen ei muuta voi.

 

Kaipaan aurinkoista syksyä!

Kaupungissa

Molemmat kuvat Suomen mittakaavassa suuresta kaupungista.

 

Töihin Nokian tennareissa

Sinänsä mukava ajatus dokumentoida työmatkansa valokuvin putkahti mieleeni kesällä.

Siitä sarjasta pari ensimmäistä tässä näytteeksi.

Keksin myös ottaa kaapissa säilömäni vanhat, mutta käyttämättömät, Nokian tennarit käyttöön.

Koska ne eivät kuitenkaan kumin vanhenemisen vuoksi kestä kaapissa ikuisesti, päätin nauttia niistä nyt kun ne vielä ovat käyttökunnossa.

Vanha Nokialainen kumi kestää silti vuosikymmeniä kauemmin kuin nuykyaikainen "kumi"-mikä-lie-materiaali- pahimmillaan. Olenko kertonut siitä, kun ostin matalavartiset hauskannäköiset citykumpparit muutama vuosi sitten? Ne menivät rikki neljän ensimmäisen käyttökerran aikana. Vein ne takaisin kauppaan ja sain tilalle uudet samanlaiset. Myyjä totesi erässä olleen jonkun vian, koska niitä oli tuotu takaisin enemmänkin.

Toiset citykumpparit kestivät vähän pidempään; kuukauden. Vein ne kauppaan takaisin ja sain tilalle uudet samanlaiset. Ne kolmannet hajosivat vuoden sisällä. Niitä en vienyt takaisin, sillä sappi kiehui jo aivan tarpeeksi huonon nykylaadun takia. Sen sijaan etsin kirppiksillä vanhoja Nokialaisia silmä kovana. Niitähän minulla kaapissa jo kahdet onkin; 60-70-lukujen taitteen ruskeat naistenmallit. Miksi siis ostaakaan uusia? Hullu ajatus.

Stonehenge

Yllätyin siitä miten pieni Stonehengen kehä on. Ympärillä oleva peltoaukea ei myöskään ole kauhean suuri ja tasainen, vaan kumpuileva. Muinaishautojen täplittämä. Kivikehän lähelle ei pääse, ihmisiä on aivan valtavasti ja koko ajan on jonkun tassu tai masu kuvassa. Ihmeen kaupalla voi onnistua ottamaan kuvan jossa ei näy muita. 

Elämys oli mennä viereiselle lammaslaitumelle ja tepastella muinaista Avenueta kohti kivikehää. Paikan päällä heräsi halu tulla tänne jonain kuuraisena talvipäivänä, katsella kehää auringon noustessa tai laskiessa. Huhuilla kiviä sumussa, ihastella paikkaa ukkosmyräkässä. Ihan vaan nauttia muinaisihmeestä luonnon ihmeiden kanssa, ilman ainuttakaan turistijoukkoa. 

Eräs kyläreissu eräälle mökille

Kaunein mökin puucee jonka olen nähnyt!

Kesä kesä kesä kesä

Kesäfiilikset parhaimmillaan!

Kuva on otettu telttasaunan ikkunasta.

Kukkia ja hautausmaita

Pengoin kukkatarhaa tänään ensimmäisen kerran tänä keväänä! Rikkaruohoja on niin huojentavan vähän, koska käänsin tarhan lapiolla läpikotaisin viime syksynä. Kiskoin myös vanhaa köynnöshortensiaa seinästä irti korvat lepattaen. Sen käsivarrenkokoiset varret ovat luikerrelleet joskus seinälevyn alle, eikä levy tykkää, vaan pullistelee rumasti. Ronskisti katkoin köynnöksen oksia, niin että siitä tuli ihan klani. 



Huomasin että tulppaaneissa on jo isot nuput, voi jee! Odotan odotan odotan.

 

Sukutukims on edennyt siinä määrin että muutama merimies on löytynyt ja pappisperhe ja lukkari-kanttorin perhe. Seuraava askel on ottaa yhteyttä noihin seurakuntiin, joissa suku on työskennellyt 1800-luvulla ja penkoa kaikkea mahdollista tietoa heistä esiin. Vanhat hautausmaat tietysti pitää käydä myös läpi niillä paikkakunnilla. Vaikka ainahan minä vanhoja hautoja ohimennenkin katselen. Etenkin nuo käytöstä poistetut vanhat ristit jotenkin ihastuttaa ja surettaa. Ne on niin kovin kauniita, mutta en tiedä mikä niiden kohtalo mahtaa olla.

Tuttuja kevätnäkymiä

Kaunista viikonloppua!