Luontoretkellä

Näillä poluilla

Elämän polut on välillä kyllä kuhmuraisia.

Tänään tunneskaala vaihtui äärimmäisestä suutumuksesta äärimmäiseen iloon muutamassa tunnissa.

Piti suuttua sairaanhoitohenkilökunnalle käsittämättömästä vastuuttomuudesta. Taistelufiiliksissä edelleen, mutta tunne siitä että asia etenee parempaan päin, on vahva. Iloinen asia taas tapahtui työn merkeissä. Asia oli sellainen, jonka vuoksi töihin on tosi kiva mennä aamulla, vaikka olosuhteet siellä ovat välillä melko mahdottomat syyssateiden vuoksi.

Hyvillä mielin viikonlopun viettoon!

 

536 miljoonaa esi-isää

Laskin eilen että vuonna 1000 minulla (ja meillä kaikilla) on ollut reilut 536 miljoonaa esi-isää, elossa olevia siis. Aika kohahduttava luku! Tosin heistä varmasti suurin osa on ollut moninkertaisia esi-isiäni, siis sama henkilö sukupuussa useassa paikassa. On arvioitu että Suomessa oli silloin noin 50 000 ihmistä. Heistä suurin osa on siis moninkertaisia esi-isiä ja loput esi-isäni ovat ulkomaalaisia. Laskelma perustuu siihen että yksi sukupolvi on noin 30 vuotta ja sadassa vuodessa on pyöreästi 3 sukupolvea - tuhannessa 30. Konkreettinen laskeminen menee niin, että joka sukupolvi taaksepäin kaksinkertaistaa henkilömäärän. (Vanhempia 2 - isovanhempia 4 jne) Samalla kaavalla voi laskea esipolvet vaikka kivikaudelle saakka, jos siitä nyt on mitään hupia, kun väestömäärä on ollut kuitenkin paljon pienempi koko maapallolla. Karkeasti sanottuna ei tarvitse enää kysyä olemmeko sukua, vaan pohtia että mitä sukua olemme!

Yllättävä juttu!

Villasukat tassuihin...

...teetä naamariin ja tulet kakluuniin.

Ällöttävän sateisenmutaisen työpäivän jälkeen ei muuta voi.

 

Paijailen mielessäni...

...kaikkia vanhoja rakennuksia!

Kuulin tänään töissä, että joku oli polttanut työpaikkani lähettyvillä vanhan aitan pihastaan. Polttaja oli ostanut tilan hiljattain suvulta, jonka hallussa tila oli ollut iät ja ajat ja sitten päättänyt polttaa itselleen tarpeettoman aitan. Kerrassaan nokkelaa. Ei sitten tullut mieleen kysyä edelliseltä omistajasuvulta, että haluaisiko joku ostaa aitan ja siirtää sen pois?!

Toisen roska on toisen aarre. Niin se vaan on.

Kaipaan aurinkoista syksyä!

Rakkaat fonttivaimot

Kauniita tekstityylejä

ja niin paljon rakkautta!

 

Hengailua kulmilla

Ultramodernia arkkitehtuuria

Mikä muoto miellyttää...?

Tallinna

Peltipurkkihimo

Kun nyt kerran kaupunkikuvia innostuin julkaisemaan...

Tässä viimeisin peltipurkkilöytö!

 

 

Turun turuilla ja toreilla

Työkaveri totesi, että minä hahmotan maailmaa esi-vanhempien kautta.

Sehän on aivan totta! Kukaan ei ole sanonut niin aiemmin,

enkä ole itsekään tullut ajatelleeksi niin.

Tässä kuva Turusta, koska Turku on tärkeä paikka;

yksi esi-vanhempien kotikaupungeista.



Kaupungissa

Molemmat kuvat Suomen mittakaavassa suuresta kaupungista.

 

Kesäaamun säteet

On sellainen olo, että auringon säteet tuovat nyt symbolisesti voimaa,

monessakin mielessä!

 

Eilalle

Tänään nukkui ikiuneen tätini Eila.

Olet valossa, ilman kärsimyksiä.

Sille puolelle mennyt suku on kanssasi.

Kaunista matkaa täti!

Töihin Nokian tennareissa

Sinänsä mukava ajatus dokumentoida työmatkansa valokuvin putkahti mieleeni kesällä.

Siitä sarjasta pari ensimmäistä tässä näytteeksi.

Keksin myös ottaa kaapissa säilömäni vanhat, mutta käyttämättömät, Nokian tennarit käyttöön.

Koska ne eivät kuitenkaan kumin vanhenemisen vuoksi kestä kaapissa ikuisesti, päätin nauttia niistä nyt kun ne vielä ovat käyttökunnossa.

Vanha Nokialainen kumi kestää silti vuosikymmeniä kauemmin kuin nuykyaikainen "kumi"-mikä-lie-materiaali- pahimmillaan. Olenko kertonut siitä, kun ostin matalavartiset hauskannäköiset citykumpparit muutama vuosi sitten? Ne menivät rikki neljän ensimmäisen käyttökerran aikana. Vein ne takaisin kauppaan ja sain tilalle uudet samanlaiset. Myyjä totesi erässä olleen jonkun vian, koska niitä oli tuotu takaisin enemmänkin.

Toiset citykumpparit kestivät vähän pidempään; kuukauden. Vein ne kauppaan takaisin ja sain tilalle uudet samanlaiset. Ne kolmannet hajosivat vuoden sisällä. Niitä en vienyt takaisin, sillä sappi kiehui jo aivan tarpeeksi huonon nykylaadun takia. Sen sijaan etsin kirppiksillä vanhoja Nokialaisia silmä kovana. Niitähän minulla kaapissa jo kahdet onkin; 60-70-lukujen taitteen ruskeat naistenmallit. Miksi siis ostaakaan uusia? Hullu ajatus.