Itsensä hemmottelua

Tänään olin kaupungissa. Alkajaisiksi kävin ensimmäistä kertaa Maito-kaupassa, Tampereen Tuomiokirkonkadulla. Tekisi mieli sanoa että maito-baarissa, sillä se sana maistuu mukavalta suussa, mutta virallisesti se taitaa kuitenkin olla Maito-kauppa. Join ison kulhollisen kyytönmaito-kaakaota kermavaahdolla. Njam, parasta koskaan juomaani kaakaota! Paikkakin oli viihtyisä. Suosittelen!

Sitten shoppailin joulukoristeita Stokkalla, ostin muutamia joululahjoja, kävin syömässä salaattilounaan, hyörin sinne tänne ja lopuksi istahdin mukavasti kahvilaan suklaakakun ja teen ääreen kaverin kanssa. Bongasin myös kauneimman uuden käsilaukun, jonka olen koskaan nähnyt, mutta siitä ehkä tuonnempana lisää... (En siis ole eläissäni ostanut uutta käsilaukkua, sillä ne ovat mielestäni rumia. Sitävastoin vanhojen käslaukkujeni kokoelma hipoo jo 30:tä.) 

Nyt istahdan mukavasti sohvaan ja kuuntelen uutta wintersongs-levyä, joka tarttui myös hyppysiin tänään. Tunnelmallista iltaa!

Sandy ja Pyry

Seuraan mielenkiinnolla hirmumyrsky Sandyn liikkeitä jenkkilässä. Kuullessani metrotunneleiden täyttyneen vedellä, tuli ensimmäisenä mieleen ne kaikki asunnottomat, jotka asustelevat vanhoissa käytöstä poistetuissa metrotunneleissa ja muissa onkaloissa. Kuinkahan he pärjäävät? Tietävätkö edes vaarasta?

Enpä uskaltaisi oleilla pilvenpiirtäjien yläkerroksissa juuri nyt. Tuskin uskaltaisin muutenkaan kivuta 10 kerrosta korkeammalle. Minusta se on luonnoton tapa asua. Eikö me kerran olla jo laskeuduttu puista...

 

Muistuu mieleen muutaman vuoden takainen kotoinen lumimyrsky joka sattui sopivasti Pyryn päivänä. Ainakin Tampere oli silloin ihan sekaisin. Bussit jumittivat. Varmaan 80% ihmisistä myöhästyi töistä ja koulusta. Lunta satoi kymmeniä senttejä kovan tuulen kera pienessä ajassa.

Se ei kuitenkaan tuntunut vaaralliselta. Päinvastoin, ihmiset olivat melkein hilpeitä siitä pienestä poikkeustilasta kotunurkilla. Vieraat puhkesivat puhumaan bussipysäkeillä toisilleen. Päiviteltiin ja ihmeteltiin. Ja vähän ihasteltiinkin, ainakin salaa. Hyvä syy olla myöhässä tavallisesta arjesta!

Pakostakin tuli mieleen se mitä sanotaan sota-ajasta; että ihmiset tunsivat yhteenkuuluvuutta ja puhalsivat yhteen hiileen. Tärkeily sikseen. Autettiin toisia. Oltiin porukalla samassa jamassa.

Vai onkohan aika kullannut muistot?

Nämä kuvat nyt ei mitenkään liity aiheeseen, onpahan vaan Vanhan Vaasan kirkko, entinen hovioikeuden talo.

P.S. Ensilumi on lähes sulanut pois, mutta ylihuomenna on Pyryn päivä taas...

Kaipaan kupposelle ja muita tapaamisia

En ole ehtinyt ystävien kanssa kahvilaan herran aikoihin.

Mieli kyllä tekisi kovasti teekupin ja kakun ääreen juttelemaan kuulumisia. Inhoan muuten joidenkin miesten käyttämää termiä "puhutaan paskaa". Moniko nainen tapaa ystävättärensä puhuakseen p*kaa? En vain käsitä koko ideaa. Kalkkis...

No, mutta olen astunut muutaman askeleen eteenpäin sukutapaamisten saralla; sopinut tapaamisen äitini pikkuserkun kanssa ensi viikolle. Jännittää hyvällä tavalla! Mitä kaikkea puhuttavaa meillä onkaan! Voinkohan tarjota hänelle uusia tietoja. Onkohan hänellä valokuvia, joita en ole koskaan nähnyt. Muistankohan sanoa kaiken jota olen suunnitellut.



Tänään soitin isäni serkulle, 83-vuotiaalle naiselle. En ole koskaan ollut tekemisissä hänen kanssaan ennen tätä päivää. Toivon että voimme tavata jonain päivänä. Tosin, kun kyse on näin iäkkäistä ihmisistä, aikaa ei ole tuhlattavaksi.

Seuraavaksi aion soittaa eräälle isoisäni pikkuserkulle! En malta pysyä nahoissani! Hänen isoisänsä ja minun rakas esiäitini Matilda ovat puoli-sisaruksia. Tämän lähemmäs Matildan aikaa en voi päästä! Ehkä hän osaa kertoa muistitietoa, jota en voi muualta saada. Toivottavasti voin itsekin kertoa hänelle jotain uutta. Todella piristävää!!

Hauskaa talviaikaa!

Talviaikaan siirtyminen rauhallisissa merkeissä.

Kansallispuistossa

Tipahtihan se!

Talvi.

Tänä aamuna oli pihassa vajaa 10 cm lunta!

Mikä lapsenmielinen riemu!

Hyinen ja kaunis...

...on luonto nyt. Juuri sellainen kuin toivoin syksyn olevan!

Joidenkin ennusteiden mukaan...

...talvi tipahtaa näille nurkille lähipäivinä!

Kiitävä aika

Elän suunnilleen elo-syyskuun vaihdetta, joten on aivan mahdoton ymmärtää että pian on jouluvalmistelujen aika. Sokoksella oli tänään jo joulukoristeita esillä.

Päivät menee liian nopeasti. Töissä on vain hujaus edellisestä tauosta, kun pomo jo ajaa meidät uudelle tauolle. Illat menevät vielä nopeammin. En ehdi mitään.

Viikonloput kiitävät nopeammin kuin valo. Talvi tässä on edessä, pakko uskoa. Joulu kohta takana. Kesään tuskin ehtii tarttua kun on jo uusi syksy.

Suomessa eletään kalenterihuijauksessa. Tämä ei liity aikaan vaan rahaan; vaikka ostaisi miten pienen ja mitättömän taskukalenterin, sen hinta on päätä huimaava. Saati sitten että ostaisi jonkun tosi kivan kuvitetun opuksen ensi vuodelle.

Englannissa ei tälläistä ole. Ostin ihanan vihreäkantisen pienen taskukalenterin punnalla. Onko kuunaan sellaista täällä kuultu!



Haluaisin tähän blogiin enemmän kirppislöytökuvia ja vintagea, antiikkia ja muuta rompetta. En vaan ole ehtinyt kuvaamaan oikein mitään pitkään aikaan. Tai valkkaamaan kuvia koneelta. Tähän hätään kuitenkin yksi kiva löytö; Naantali-paperipaino.

Naantalista tekee mielenkiintoisen se seikka, että eräs esi-isä on sieltä kotoisin.

Niinpä tietysti.



Alien puussa?

 

Luontoretkellä

Näillä poluilla

Elämän polut on välillä kyllä kuhmuraisia.

Tänään tunneskaala vaihtui äärimmäisestä suutumuksesta äärimmäiseen iloon muutamassa tunnissa.

Piti suuttua sairaanhoitohenkilökunnalle käsittämättömästä vastuuttomuudesta. Taistelufiiliksissä edelleen, mutta tunne siitä että asia etenee parempaan päin, on vahva. Iloinen asia taas tapahtui työn merkeissä. Asia oli sellainen, jonka vuoksi töihin on tosi kiva mennä aamulla, vaikka olosuhteet siellä ovat välillä melko mahdottomat syyssateiden vuoksi.

Hyvillä mielin viikonlopun viettoon!

 

536 miljoonaa esi-isää

Laskin eilen että vuonna 1000 minulla (ja meillä kaikilla) on ollut reilut 536 miljoonaa esi-isää, elossa olevia siis. Aika kohahduttava luku! Tosin heistä varmasti suurin osa on ollut moninkertaisia esi-isiäni, siis sama henkilö sukupuussa useassa paikassa. On arvioitu että Suomessa oli silloin noin 50 000 ihmistä. Heistä suurin osa on siis moninkertaisia esi-isiä ja loput esi-isäni ovat ulkomaalaisia. Laskelma perustuu siihen että yksi sukupolvi on noin 30 vuotta ja sadassa vuodessa on pyöreästi 3 sukupolvea - tuhannessa 30. Konkreettinen laskeminen menee niin, että joka sukupolvi taaksepäin kaksinkertaistaa henkilömäärän. (Vanhempia 2 - isovanhempia 4 jne) Samalla kaavalla voi laskea esipolvet vaikka kivikaudelle saakka, jos siitä nyt on mitään hupia, kun väestömäärä on ollut kuitenkin paljon pienempi koko maapallolla. Karkeasti sanottuna ei tarvitse enää kysyä olemmeko sukua, vaan pohtia että mitä sukua olemme!

Yllättävä juttu!

Villasukat tassuihin...

...teetä naamariin ja tulet kakluuniin.

Ällöttävän sateisenmutaisen työpäivän jälkeen ei muuta voi.

 

Paijailen mielessäni...

...kaikkia vanhoja rakennuksia!

Kuulin tänään töissä, että joku oli polttanut työpaikkani lähettyvillä vanhan aitan pihastaan. Polttaja oli ostanut tilan hiljattain suvulta, jonka hallussa tila oli ollut iät ja ajat ja sitten päättänyt polttaa itselleen tarpeettoman aitan. Kerrassaan nokkelaa. Ei sitten tullut mieleen kysyä edelliseltä omistajasuvulta, että haluaisiko joku ostaa aitan ja siirtää sen pois?!

Toisen roska on toisen aarre. Niin se vaan on.

Kaipaan aurinkoista syksyä!

Rakkaat fonttivaimot

Kauniita tekstityylejä

ja niin paljon rakkautta!