Näytetään tekstit, joissa on tunniste arkeologia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste arkeologia. Näytä kaikki tekstit

torstai 4. elokuuta 2011

Chatel sur Moselle, Ranska

.

Matkan varrella pysähdyimme Ranskalaiseen pikkukaupunkiin katselemaan vanhoja linnoituksen raunioita. Linnoitus on perustettu vuonna 1072 ja purettu 1670-71.

Vierailumme aikana restaurointityöt olivat käynnissä ja uutta kiveä muurattiin vanhan lomaan. Joskus Suomessa kritisoidaan tällaista restaurointia, mutta minusta työn jälki oli hyvää ja kivet sopivat kokonaisuuteen hyvin. Kolmannen kuvan vaaleat kivet ovat uutta muurausta.

Toisen kuvan vaalea talo (museon sisäänkäynti) on "moderni" - rakennettu 1710. Rauniot ovat kiinni talon kivijalassa. Minusta vanha ja uusi lomittuivat hurmaavasti yhteen.


















torstai 21. heinäkuuta 2011

Charenceyn linna, Ranska

Taas uusi rauniolinna koluttavaksi! Kävelymatkaa linnalle tuli yllättäen aika lailla kun polku kiersi kukkulaa. Monet kerrat oli pysähdyttävä puuskuttamaan loputtoman tuntuisessa ylämäessä.



Linnasta näkyi kauemmas vain yksi hajonnut torni kukkulan rehevän kasvillisuuden seasta.



Kunnes yhtäkkiä metsässä oli seinä. Tältäkö se tuntuu kun on seinä vastassa? Onneksi sen voi kiertää tai mennä läpi. Tämä irrallinen seinä oli hiukan huvittava, sillä loput linnasta oli kuitenkin suhteellisen kaukana edessäpäin jyrkänteen reunalla.



Tornien jäännökset olivat vaikuttavia. Koetin kuvitella keskiajan ihmisiä pasteeraamassa tornihuoneissa. Melko juhlallinen olo. Mutta talvella varmasti aika kolkkoa ja kylmää.



Ikkunasta linnanherra on varmaan kurkkinut kylälle tämän tuosta. Kauniit lasinpielet. Minkähänlaiset kiemurat "ristikoissa" on ollut ja minkä väriset lasit tai peräti lasimaalaukset tässä on ollut...



Tässä kunnossa olevat rauniot pitävät seikkailijan tarkkaavaisena. Katso aina ensin katon tai oviaukkojen romahdusvaara ennen alle menemistä. Tarkista onko lattiassa aukkoja. Älä nojaa mihinkään. Älä kurkottele ikkunoista tai tepastele oviaukoista jyrkänteen reunan yli. Ihaile takkoja etäämpää, äläkä ainakaan työnnä päätäsi niihin. Kaikkia näitä varovaisuussääntöjä tekisi mieli innoissaan rikkoa, mutta on muistettava hengenvaara.



Linnalta poistuimme "oikotietä" suoraan rinnettä alas. Hmm, hyvä ajatus jos tahtoo että polvet joutuvat koetukselle, sillä joka askeleella meinaa vyöryä sammalen seassa olevan irtosälän mukana alas. Mutta on siinä puolensakin. Ainakin jos on kiinnostunut kaikenmaailman muinaisista roskista, kuten minä. Tämän kuvan kohdalta keräsin kivien ja tiilenpalasten seasta kourallisen astiankappaleita, korroosion lähes mustaksi muuttamaa ikkunalasia ja luuta. Kaikki nämä ovat joutuneet rinteeseen viimeistään 1600-luvun puolen välin tietämillä, kun linna on tuhottu. Ja viimeistään tässä kohdassa alkoi mielikuvitus laukata!

keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Arkeologisia aarteita, osa 8

Haikeaa ja kaunista, sellainen on tänään fiilis. Eräs jakso loppui, katse suuntautuu tulevaan.



Tänä vuonna minua on alkanut kiinnostaa enemmän osteologia ja DNA-tutkimus. En panisi pahitteeksi jos joku esi-isäni kaivettaisiin ylös ja tutkijat saisivat luista kaiken mahdollisen tiedon irti. Miten metkaa olisikaan tietää vaikkapa esi-isien sairaudet ja vammat, ruokavalioista jotakin, pituus, suurpiirteinen ulkonäkö, silmien ja hiusten väri, sekä synnyinseutu. Ja varmasti paljon muutakin joka ei nyt äkkiseltään tule mieleen. Jos olisin hyvin hyvin rikas, rahoittaisin varmasti sellaisen projektin. Itseni voisin myös "testamentata" tutkittavaksi vaikkapa 300 vuotta kuolemani jälkeen. Luulenpa ettei sellainen testamenttaus ole kuitenkaan mahdollista, vielä.

maanantai 21. kesäkuuta 2010

Arkeologisia aarteita, osa 7

Jos en olisi juuttunut tänne ikiroutaan, niin kaivelisin erityisen mielelläni Egyptissä muumioita. Ihan tavalliset tusinamuumiotkin kävis, ei tarttis olla Tutankhamon ja kultakammiot.

Kuvan kissamuumioilla on kauniisti punotut pellavakäärinliinat. Kissojen vieressä vitriinissä on tietysti kalamuumiot ;) ja hännänhuippuna Hemulin näköinen lehmämuumio.











tiistai 15. kesäkuuta 2010

Arkeologisia aarteita, osa 6

Vuorikristallia ensimmäiseltä vuosisadalta jKr. Tehty luultavasti Italiassa.


Rakkauskoru 100- tai 200-luvulta.

Arpakuutioita. Keskimmäinen etenkin on mielestäni viehättävä.

Pelimerkkejä. Vähän kuin "heitä sikaa"-pelissä...

En ole varma liittyvätkö nämä pelaamiseen, mutta kauniita ne ovat kuitenkin esineinä.

Luusta tehtyjä nimikylttejä.

maanantai 14. kesäkuuta 2010

Arkeologisia aarteita, osa 5

Tänään on taas tällänen fiilis... maanalaisella löytöretkellä!













perjantai 28. toukokuuta 2010

Arkeologisia aarteita, osa 4

Pidän lasista aivan erityisesti. Etenkin vanha lasi on kiehtovaa, paljon hienompaa kuin fajanssi ja posliini tai keramiikka. On vaikea ymmärtää miten joku on lasinkin keksinyt! Onneksi maailman keksintävastuu ei ole minulla, en saisi kyllä aikaan yhtään mitään. Huh sentään.

Tässä näitä vanhoja laseja nyt olisi. En muista miltä ajalta ovat, mutta eivät ihan eilisen teeren poikasia kuitenkaan. Hatara arveluni osuu Roomalaiselle rautakaudelle noin 0-400 jKr. Voivat olla toki vanhempiakin.

Yksi toiveammattejani olisi olla lasinpuhaltaja. Pohdin tässä niitä henkilöitä jotka nuokin ihanat pullot ja maljat ja muut esineet on puhaltanut. Ovat varmaan olleet ylen arvostettuja henkilöitä. Työ on ollut ehkä kuluttavaa ja vaarallista, mutta sillä on varmaan rikastunut. Millaisilla työvälineillä lienee työskennelty ja missä? Ja se joka esimerkiksi täällä nykyisen Suomen alueella on tuollaisia esineitä nähnyt tai hallussaan pitänyt, on taatusti ollut suuren ihmetyksen ja kunnioituksen vallassa... kuten minä nyt.

Minusta nämä ovat ihan simpukankuoren ja viinirypäletertun näköisiä puteleita. Kauniita!

Tämä taas on aika huvittavan näköinen vekkuli, lähes mustekalan näköinen örkki. Minäkin kelpuuttaisin tälläiset viinilasit!

Kukahan arvohenkilö tätäkin on käyttänyt? Ja kauanko tämä on ollut käytössä... On tainnut melko ehjänä päätyä hautaansa.

Etanan muotoinen juomasarvi!

Onkohan tällä hahmolla oikea esikuva?

Ikivanhan lasin pinta iridisoituu, muuttuu metallinhohtoiseksi ja kiiltelee kuin öljyläikkä vedessä.

Onkohan tämä ollut hiekassa pystyssä pidettävä malja vai onko sen alla ollut tuki?