Pientä pintaremonttia

.


Keväällä sain inspiraation kaivaa vanha tapetti esiin muovisen valkoisen alta ruokailuhuoneessa. Kova työ siinä oli, mutta nyt meillä on yksi seinällinen kaunista pellavansävyistä tapettia järkyttävän muovipursotteen tilalla. Sitten tuli kesäkiireet ja ulkohommat. Nyt mieli askartelee taas pikkurempassa.








.

Aitoja asioita

Pidän aidoista asiosta. Materiaalit kuten pellava, silkki, nokkonen, rami, hamppu, villa. Inhoan muovia, en pidä tekokuiduista.

Perheessä hajosi ompelukone. Kone ei ole mikään muovi-ihme, mutta metallikoneen sisältä löytyi muovinen hammasratas, joka oli kulunut kuin pulkan pohja. Kaupassa uudet koneet ovat muovisia, hoh hoo. Päädyimme anopin 60-luvun alun koneeseen joka on kuin katujyrä. Tuskin jaksoimme kantaa sen kotiin. Ihanaa. Reiluista kunnon asioista voi nauttia sukupolvien ajan!

(Ainut asia jossa muovi läpäisee minun seulani on 60-luvun puhelin, joita onkin kertynyt nurkkiin paljon. Bakeliittipuhelin vanhemmalta ajalta on silti parempi. Puukuorista en vielä valitettavasti omista, rautaisesta luurankopuhelimesta puhumattakaan...) Haluan kännykkään luurin, LUURI!


Voi, täysmaito, sokeri. Oman puutarhan marjat ja kasvikset. Luomuliha, riista! Chiliä ja valkosipulia ei vaan voi olla liikaa :) Kynttilänvalo tai auringonläikkä lattialla mieluummin kuin kolkko sairaalavalo. Onko aina pakko olla kaikki valot päällä.


Kaksi asiaa joista pidän eniten; kevätauringon paiste joka saa hangen kimmeltämään niin että silmiin sattuu (miten sitä aina unohtaakin ne aurinkolasit kotiin) ja hiipivä sininen hetki joka hemmottelee meitä vielä jonkun aikaa. (Mielleyhtymä suklaaseen tulee joka kerta... taisi olla loistavaa mainontaa!)