Muovi

Se "ihana" aine jonka kanssa en ollenkaan tule toimeen. Epäkäytännöllinen, epäekologinen ja ruma roska. Mokoma.


Mielenkiintoni muoviin on kuitenkin herännyt koulun materiaaliopin tunneilla (erilaiset tekokuidut siis lasken muoveihin) muovin historiaa käsiteltäessä, sekä töissä, kun näen miten muoville käy ajan mittaan.


Nämä kuvat kuitenkin kotoa, kun löysin jääkaapin yläpuolisesta kaapista muovipussin, joka oli ollut siellä kaikkien muiden muovipussien seassa kauan, ei kuitenkaan monia kymmeniä vuosia vaan ehkä kymmenisen vuotta. Se oli kuin uunissa ollut leivinpaperi, rapea ja mukava muotoilla ;)


Hajoaa käsin rytistellessä, mutta biohajoamista ei toki tapahdu. Silkkaa huijaavaa roskaa siis! Voi miten rakastan muovin vihaamista!


Vanhat muovit eivät herätä vihaani, bakeliitti, maitokaseiinimuovit... eikä uusimmat kuten biohajoava soijamuovi. Ne ovat vielä jotenkin käsiteltävissä ja käsitettävissä.


Olisikin mielenkiintoista tietää miten tämän muovipussin rakenne eroaa muista kaapissa olleista muovipusseista. Tämä taisi olla neljäs näin rapsakka muovipussi, johon olen törmännyt.

Hiljattain näin eräässä ulkolaisessa blogissa kuvan rannalla makaavasta kuolleesta lokinpoikasesta, jonka ruumis oli jo hajonnut sulkia, jalkoja ja päätä lukuunottamatta. Masussa kuitenkin pilkotti iso määrä muovinippeleitä. Kuolipahan masu täynnä, mutta ei ehkä kivuitta...

Aitoja asioita

Pidän aidoista asiosta. Materiaalit kuten pellava, silkki, nokkonen, rami, hamppu, villa. Inhoan muovia, en pidä tekokuiduista.

Perheessä hajosi ompelukone. Kone ei ole mikään muovi-ihme, mutta metallikoneen sisältä löytyi muovinen hammasratas, joka oli kulunut kuin pulkan pohja. Kaupassa uudet koneet ovat muovisia, hoh hoo. Päädyimme anopin 60-luvun alun koneeseen joka on kuin katujyrä. Tuskin jaksoimme kantaa sen kotiin. Ihanaa. Reiluista kunnon asioista voi nauttia sukupolvien ajan!

(Ainut asia jossa muovi läpäisee minun seulani on 60-luvun puhelin, joita onkin kertynyt nurkkiin paljon. Bakeliittipuhelin vanhemmalta ajalta on silti parempi. Puukuorista en vielä valitettavasti omista, rautaisesta luurankopuhelimesta puhumattakaan...) Haluan kännykkään luurin, LUURI!


Voi, täysmaito, sokeri. Oman puutarhan marjat ja kasvikset. Luomuliha, riista! Chiliä ja valkosipulia ei vaan voi olla liikaa :) Kynttilänvalo tai auringonläikkä lattialla mieluummin kuin kolkko sairaalavalo. Onko aina pakko olla kaikki valot päällä.


Kaksi asiaa joista pidän eniten; kevätauringon paiste joka saa hangen kimmeltämään niin että silmiin sattuu (miten sitä aina unohtaakin ne aurinkolasit kotiin) ja hiipivä sininen hetki joka hemmottelee meitä vielä jonkun aikaa. (Mielleyhtymä suklaaseen tulee joka kerta... taisi olla loistavaa mainontaa!)