Ihan sama onko tuntemamme Runebergintorttu se alkuperäinen versio vai ei, on se silti vaan niin hyvää! Rommilla tai arrakkipunssilla kostutettu pohja, mantelinen maku, kunnon hilloläntti...hmmm.
Minä vietän viikonlopun metsässä. Lumessa kahlaten ja tulta tuijottaen.
Kuvassa jääkuusia metallisen kannen alle kasvaneena. Aarrelöytö pihasta.
perjantai 5. helmikuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti