lauantai 27. helmikuuta 2010

Lontoo, valkoista, osa 1











Valkoinen on nyt sisustuksessa ja vaatetuksessa in. Minä en pidä vitivalkoisesta, mutta luonnonvalkoinen, kerma, vanilja ja kellastunut ovat ihastuttavia värejä.

Värinäkö, jonka otin esiin eilen, on muuten synestesia, neurologinen aistien sekoittuminen. Se tarkoittaa sitä että sanat, kirjaimet, numerot jne nähdään värillisinä. Tämä on synestesian yleisin muoto. Myös musiikkia saatetaan nähdä väreinä tai tuntea makuina. Arvellaan että lapsena kaikilla on tämä taipumus, mutta sitten siitä opitaan pois. Joillakin ihmisillä tämä säilyy kuitenkin läpi elämän.

Joskus kuulee väitettävän että kirjainten yhdistäminen väreihin johtuu kirjainpalikoista joilla lapsena on leikitty tai aapisen värikkäistä kirjaimista. Kirjainpalikoissa kuitenkin on useita saman kirjaimen erivärisiä versioita ja nämä värit saattavat poiketa täysin siitä miten synesteetikko kirjaimet kokee.

Värikästä viikonloppua!

4 kommenttia:

Juju kirjoitti...

Synestia kuulostaa ihanalta. Harmittaa, että sellaisesta oppisi pois. Olisikohan mahdollista vaalia lasten värinäkökykyä. Johtuukohan siitä, että joskus lapset väritää piirustuksensa ihan todellisuudesta poikkeavin värein?

Thilda kirjoitti...

Jaa, enpä tiedä onko kukaan pohtinut tuota, että voisi ylläpitää kyvyn lapsella. Kannattaa kokeilla! En ole omalta lapseltani edes kysynyt onko hänellä moinen ominaisuus. Hauska juttu joka tapauksessa!

Ritva kirjoitti...

mikä sen mukavampaa kun intensiiviset kokemukset sekoittuvat aisteissa!!! kyllä sitä herkkyyttä voi vaalia :)

Thilda kirjoitti...

Kysyin lapseltani; hänellä on myös värikkäät kirjaimet :D

Ritva; luonnolliset "aistiharhat" on hyvä juttu, vai pitäiskö verrata syntymähumalaan...;D