*click*
Muut kaapit on nyt myös järjestetty loogisiksi ja käytännöllisiksi. Ei enää aarteita jossakin hyllyn takakulman pimennossa. Ei enää keikkuvia ja huojuvia pinoja. Ei enää puolen hyllyn purkua ennenkuin taikinakulho on kädessä. Vihdoinkin kaapit näyttävät normaalin ihmisen kaapeilta, eivät himohamstraajan sotkuilta!
Eilen menin kahdelle kirppikselle. Ostin lisää aarteita? Kirjoja kyllä, mutta en ainuttakaan astiaa. Juhuu! (Olen ainakin hetkellisesti voittanut itseni ja järkevöitynyt) Oli yllättävän helppo kävellä astiapöytien ohi. Lautasia minulla on jo liikaakin, en tarvitse. Lasejakaan en tarvitse. Kahvikuppeja en todellakaan tarvitse enempää!...
Mikä uskomattoman vapauttava tunne!!
2 kommenttia:
Niin, se onkin meille kauniista tavaroista pitäville välillä vaikea päätös, ostammeko jonkun tavaran vai emme, tarvittsemmeko sitä vai haluammeko vain. Tsemppiä koviin päätöksiin, siis olla välillä ostamatta mitään.
Anonyymi; Juuri näin. Yleensähän mitään ei tarvitse vaan vain haluaa. Mikäs siinä, jos on tilaa. Mutta sitten kun tilaa ei enää ole, on vaikea luopua tavasta ostaa haluamansa tavarat. Vaan kai se vanhakin koira oppii uusia temppuja... ;)
Lähetä kommentti