sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Pelastava nurkkakaappi

Pitkän haaveilun ja tuumailun jälkeen olen järjestänyt astiakaapit. Sain pienen vanhan nurkkakaapin valmiiksi; maalattua ja hyllyt hiottua paikoilleen. Täytin sen harkiten kauneimmilla antiikkiastioillani. Mikä ihana tunne!

Muut kaapit on nyt myös järjestetty loogisiksi ja käytännöllisiksi. Ei enää aarteita jossakin hyllyn takakulman pimennossa. Ei enää keikkuvia ja huojuvia pinoja. Ei enää puolen hyllyn purkua ennenkuin taikinakulho on kädessä. Vihdoinkin kaapit näyttävät normaalin ihmisen kaapeilta, eivät himohamstraajan sotkuilta!

Eilen menin kahdelle kirppikselle. Ostin lisää aarteita? Kirjoja kyllä, mutta en ainuttakaan astiaa. Juhuu! (Olen ainakin hetkellisesti voittanut itseni ja järkevöitynyt) Oli yllättävän helppo kävellä astiapöytien ohi. Lautasia minulla on jo liikaakin, en tarvitse. Lasejakaan en tarvitse. Kahvikuppeja en todellakaan tarvitse enempää!...

Mikä uskomattoman vapauttava tunne!!







2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Niin, se onkin meille kauniista tavaroista pitäville välillä vaikea päätös, ostammeko jonkun tavaran vai emme, tarvittsemmeko sitä vai haluammeko vain. Tsemppiä koviin päätöksiin, siis olla välillä ostamatta mitään.

Thilda kirjoitti...

Anonyymi; Juuri näin. Yleensähän mitään ei tarvitse vaan vain haluaa. Mikäs siinä, jos on tilaa. Mutta sitten kun tilaa ei enää ole, on vaikea luopua tavasta ostaa haluamansa tavarat. Vaan kai se vanhakin koira oppii uusia temppuja... ;)