Eräs kirppisostos ja hidas oivallus

.

Tässä syksyn aikana olemme löytäneet uuden hyvältä vaikuttavan kirppiksen. Heti mukaan tarttui mm tämä kapeneva pieni vetolaatikko. Katselin siihen maalattua kuvasymbolia ja numeroita vähän pallo hukassa. Ajatus juoksi (tai kompasteli) jotenkin tähän tapaan; "Hmmm, villapaita maalattu näin pienen laatikon kylkeen...vähän lyhyttä mallia, ehkä 60-luvulta? Onkohan tästä myyty lankoja? Oikein pieniä keriä...AIKA pieniä kyllä! Ei, ei varmaan lankoja. Mitähän nuo numerot on... 1½-6 grammaa lankaa? No, grammat käy laatikon kokoon, mutta siihen villapaitaan? Eiku niin, näähän on ollu villapaidan parsinlankoja! ...vai?..."






VASTA kotona hoksasin että se symbolihan on ruuvin kanta, eikä mikään villapaita! Ihan itse hoksasin asian, eikä tarvinnut kysyä miehen mielipidettä villapaidan parsinlangoista. Hyvänen aika, vähän suupieliä nyki ja nolotti samaan aikaan. Jos olisin ääneen pohtinut jo kirppiksellä, olisi mies varmaan nauranut minut ulos, jos nyt olisi edes tajunnut että tosissani näitä pohdin. Itsestään selvä asia! Miehelle: ruuvinkanta, naiselle: villapaita!

.

Omenapiirakkaa

.

Loppusilaus, omenapiirakka pöytään ja haudutettu tee kuppeihin. Oman pihan tuotteista on mukava tarjota, nyt kun piha on valkoinen ja kuurasta rapiseva.








.

Raikas sää, pirteä olo!

.

Heti kun aurinko paistaa ja maassa on edes hitunen valkoista, on olo sinkoileva ja mieli pirteä. Kaamosmasennus on tipotiessään. Nyt vain luomapuita kantamaan ulos (lahjoitin ne pois) ja siivoilemaan, leipomaan ja ompelemaan!





.

Sateessa ja tuiverruksessa

.

Viikonloppuna taas luonnon helmassa.











.

Pojat

.











.

Ompelua ja tuunailua

.

Olen vihdoin saanut aloitettua ompeluhommat! Korjaan, tuunaan, suunnittelen. Tuskin maltan silmiä ummistaa illalla, kun mielessä pyörii niin paljon mehukkaita ideoita. Ehkä ymppään kuvassa olevan pitsinkin johonkin tuunaukseeni.





.

Dessertskedor

.


Tälläisen kauniin tekstiilin löysin kesän rompepäiviltä, enkä voinut vastustaa kiusausta ostaa se astiakaappini koristukseksi.












.

Mummot kaffeella

.

Päivän teemana mm kahvilassa nautiskelua ystävän kanssa.





.

Jaa-a, mitähän se kaupantäti tänään on meille ruuaksi valinnu?

.

Täytyypä lähteä tästä syynäämään kaikki -30% ja -50% -laput.







Kuvat on vanhaa koulukirjakuvitusta.


.

Linssin kanssa luonnossa

.

En ole koskaan liikkunut luonnossa niin paljon kuin viime viikonloppuna! Lauantaina kävelimme 12 kilometriä Seitsemisen kansallispuistossa ja sunnuntaina ainakin yhtä paljon. Viikonlopun kuvat ovat vielä kamerassa, joten on tyytyminen luontoaiheeseen muuten vaan. Kuvat on meidän mökiltä.













.

Söpö pieni

.

Kuvassa on yksinkertaisesti sillankaide, jolla kasvaa ihan pikkuriikkinen jäkälä. Joskus on mukava virittäytyä näkemään pienistä pienimmät.






.

Jo on aikoihin eletty!

.

Luin eilen museoviraston YT-neuvotteluista. Noin neljännes työntekijöistä joutuisi ulos. Mietin kauan järkyttyneenä mihin se kaikki johtaa. Mistä kiinteistöistä joudutaan luopumaan, mitä museoita suljetaan? Miten kokoelmat hoidetaan? Onko enää riittävästi konservoijia pitämässä kokoelmia kunnossa, varastomiehiä, näyttelynrakentajia?

Ja jos ei pystytä tekemään näyttelyitä, mistä museo saa rahaa? Myymällä museokaupassa kaiken vanhan pölyisen roinan pois ja sulkee sitten ovensa lopullisesti? Riittääkö väkeä vääntämään kättä kaavoittajien kanssa vai rouhitaanko tulevaisuudessa iloisesti kaikki muinaisjäännökset moottoritien täytteeksi? Entä hoitamaan kenttätöiden valvonta?

On tämä kummallista aikaa!

Ovella ovela

.

Joulu on jo pian ovella
On paljon ovia avattavana
Joskus on suljettava joku ovi
Avoimien ovien päiviä
Lukittuja ovia

Mikä kiehtova symboli ja kaunis konkreettinen asia ovi voi ollakaan!

Suolla

.

Pidän luonnossa liikkumisesta. Viikonloppuna kävelimme suolla pitkospuita pitkin kilometrikaupalla. Harmi ettei ollut lakka-aika enää. Suolla tulee pakostakin mietittyä aina että mitähän se kätkee sisäänsä. Moniko suon olemassaolon aikana on sinne hukkunut tai mitä sinne on pudonnut tai uhrattu. Olisi kiva skannata suo, siitä vain kävellessään, pohjiin asti. Ihme ettei Suomesta ole löytynyt muinaisia suoruumiita. Yksi kauneimpia muinaisruumiita on ns "Tollundin mies", joka on löytynyt Tanskasta. Miehen iho on tummunut suossa, muuten näyttää kuin hän nukkuisi. Mies on ajoitettu vuosivälille 375-210 eaa.









.

Tunnustus

.

Sain Vilukissiltä blogitunnustus-parin, joten kiitän, kumarran ja murajan, kuten meilläpäin tavataan sanoa.





Tämä tunnustus sisältää haasteen, jossa pitää kertoa itsestään 8 asiaa ja laittaa haaste sitten eteenpäin 8 blogille.

1) Sählään tietokoneen kanssa tämän tuosta. Kuten nytkin kun piti tämä haaste ottaa vastaan ja laittaa tänne blogiin. Toivottavasti kovin moni ei nähnyt sitä raakileversiota, joka pääsi vahingossa julki ennen aikojaan :)
2) Inhoan komedioita, mutta joskus nautin mielentyhjennyksestä ääliökomedioitten parissa.
3) Ala-asteella luokkakaveri sanoi kerran minulle että en naura koskaan. Väärin, tulisipa katsomaan kuinka vahingoniloista elämää vietän suu alituisessa hörössä.
4) Nykyään yksi lempisanonnoistani on "menisi tuokin oikeisiin töihin". Johtuu epäilemättä siitä että olen saanut vastaanottaa itse lausahduksen niin monesti. Väitänpä että 99% niistä sanojista ei kestäisi päivääkään sitä oikeaa työtä mitä minä teen. Raavaat äijät oksentavat pelkälle ajatukselle ja naisten kynnet katkeilisivat. Niin että menkööt vaan itse!
5) Rehellisyys maan perii. Näin on opetettu ja näin mennään. Ja sitten tulee joku vale-(ammattihenkilö) ja nostattaa verenpaineeni. Kehtaavatkin.
6) Olen epäsosiaalinen. En nauti huomion keskipisteenä olemisesta, enkä kaipaa joukkoja ympärilleni. Olen yksin tai kaksin-nyhjöttäjä ja nautin siitä.
7) Suren syvästi purettuja tai romahtaneita taloja. Minulle vanhat talot ovat eläviä olentoja, joiden seura on minulle tärkeämpää kuin tuhat facebook-"ystävää" olisi. Kai tälle on joku diagnoosi tai persoonallisuus-koodi?
8) Jos voittaisin miljoonan lotossa, en laittaisi latiakaan kerjäläisen kuppiin, mutta jakaisin 100 000 muutamalle sydänystävälle, rehelliseen tarpeeseen. Tekisikö se minusta kitupiikin? Hmmm, täältä tullaan Klondike!




Tähän toiseen tunnustukseen kuuluu nämä kolme sanaa;
VÄRI: Joku mielellään onnistunut kasviväri. (Kiitos valkosipuli kun petit.)
RUOKA: Valkosipuli. (Petturit syödään.) No, liha tietysti ja salaatti. Thai-ruoka.
PAIKKA, JOSSA HALUAISI KÄYDÄ: Skotlanti, tarkemmin Balnagownin linna!

Eli tämän TUNNUSTUS-PARIN haluan laittaa eteenpäin 8 blogiin;
- Kolmas kerros-blogi
- Valkoista Pellavaa-blogi
- Ninuska-blogi
- Laulurastas ja satakieli -blogi
- Girl From The Corner Table-blogi
- Jotain Sinistä-blogi
- Marie Elisabeth's rum-blogi
- Parolan Asema-blogi

Olkaatte hyvät!

Käsittämätön vaatesähläys

.

Värjäsin valkoisen The Earth Collectionin silkki-villa neuleen valkosipulinkuorilla ....

Aiempi valkosipulinkuorilla värjääminen johti kauniin meren turkoosiin väriin. Vaan mitäs nyt tapahtui, en tosiaan tiedä! Väristä tuli hiukan violettiin menevä vaalean harmaa. Aika puistattava väri siihen vaatteeseen. Voi olla että värjään sen kemiallisilla väreillä uudelleen. Tai sitten ylivuotisilla kävyillä kauniin ruskeaksi.

Olo on aika hölmistynyt. Eihän tässä todellakaan näin pitänyt käydä. Eikä minulla ole aavistustakaan mikä meni pieleen. Sellaista se kasvivärjäys on. Höh.

Lohdutan itseäni näillä museokuvilla;







Kuvat on otettu Tekniikan museossa Speyerissä, Saksassa.

.

Maailman kaunein auto

.

Tämä mersu on ehdottomasti kaunein koskaan näkemäni auto. Arvatkaapa koska se on tehty?













Kaunokainen on vuosimallia 1936!

Kuvat on otettu Tekniikan museossa Speyerissä, Saksassa.

Tsaari seinällä ja pisaroita portailla

.

En edes tiedä montako kertaa olen näissä huoneissa käynyt - mutta se on monta! Ja aina kiinnitän huomioni uusiin asioihin.




















Kuvat on otettu Amurin työläismuseokorttelissa Tampereella 2011.




.