torstai 4. maaliskuuta 2010

Ring Ring !!

Sattuman oikusta olen puhelinkeräilijä. Ostaessani ensimmäistä omaa lankapuhelintani 90-luvulla, harkitsin pitkään ja päädyin erääseen valkoiseen antiikkikaupan 50's-kaunokaiseen. Maksoin siitä paljon, taitaapa olla kokoelmani kallein puhelin. Jossain vaiheessa katsoin mitä se on syönyt ja aloin epäillä ettei se olekaan niin vanha kuin oli väitetty. Vihaisena päätin että minua ei koskaan enää huijata puhelimien kanssa ja aloin kerätä niitä, availla ja vaihdella johtoja niihin, tutustua. Tarkkaa lukua en edes tiedä, mutta noin 50 niitä on. Mukaan on laskettu ehkä 2 kännykkää, vajaa kymmenen uuden ajan puhenlinta, loput on vanhaa klassista sarjaa.


Kuvassa uusin kaunokainen, uusvanha (pari vuotta sitten ostettu) jolla voi soittaa ilman että vastapuoli ihmettelee mistä kellarista soitan kun kuuluu niin kummasti.


Tässä vanhin puhelimeni. Samalla myös lempipuhelimeni! Sanon tätä "Suomi-filmi-puhelimeksi", sillä tämän mallin voi bongata aika monesta filmistä. Kyseessä on Siemens&Halskeen puhelin vuodelta 1928.


Vanhalla leipälaudalla arvonsa tunteva jono mustaa. Muut Ericsonia, paitsi yksi joka on Suomen puhelinteollisuuden malli vuodelta 1936.


Pöydälle levitetty kasa, josta erottuu mm kermanvärinen Cobra, kirppislöytö 12 eurolla. Myös hauska harmaa veivimalli ja eräs jossa luuri on pitkittäin.


Sotkuinen vyyhti; mistä aloitan, mitä esille, mitä kaappiin...



Oikeanpuoleisessa rivissä toinen takaapäin, musta lempipuhelimeni; Siemens&Halsken hupaisa malli v.1928.

Nykyään ohitan kirppispuhelimet tiuhasti astellen. Juuri koskaan ei näe malleja joita minulla ei jo olisi. Lisäksi puhelinten hinnat on alkaneet olla aivan törkeitä. Ensimmäisen suuren kännykkäaallon aikaan haalin kirppiksiltä pois lankapuhelimet, markan tai muutaman hintaan.

Mutta jotakin silti puuttuu; luurankopuhelin on eräs jonka kiivaasti haluaisin kokoelmaan. Samoin puukuorinen seinäpuhelin. Cobria kelpuutan koska vain! Näistä jo suostuisin maksamaankin jotakin! ;)

13 kommenttia:

vilukissi kirjoitti...

M.ä O.l.e.n S.a.n.a.t.o.n! Ja kunnioituksesta mykkänä, hyvä etten noussut täällä seisaaltani päästelemään Maamme laulua! Jestas sentään! Mulla on vain yksi vanha, tuo vihreä vaaleanharmaana. Ja mä en ottanut vastaan, kun mulle kerran tarjottiin tuota vihreästä puhelimesta taaksepäin olevaa harmaata. Onnittelen! (Sopiikohan tämä vihreä naaman väri tähän vihreään pellavaklettuuni???)

Thilda kirjoitti...

Älähän nyt, eihän tässä oo ku yks keräilysairautta poteva ja sen romppeet. Mieheni on samanlainen. Voit siis kuvitella meidän muttoa; sitä tässä vieläkin siis puretaan ja tavaroille etsitään paikkoja... Huh!

Tiivi kirjoitti...

Minullakin on yksi, aika samantyyppinen kuin joku noista sinun mustistasi... http://tiivin.blogspot.com/2009/05/mustista-puhelimista.html Kauniita, varsinkin mustat. :)

Thilda kirjoitti...

Katoin kuvasi; se on tyylikäs se Suomen Puhelinteollisuuden v36 malli. Eli kyseessä on sama puhelin joka mun toiseksi alimmassa kuvassa on keskellä, valkoisella napilla varustettuna. Sun puhelimessa on valkoinen kierrejohto, mulla on tumma kangaspäällysteinen johto. Lankaliittymän pidän vielä siksi, että voin kuulla vanhojen puhelimien soittoäänet. Ne on kaikilla malleilla vähän erilaiset. Kerran ihmettelin kun yksi puhelin soi hyvin erilaisella äänellä ja avattuani vekottimen ilmeni että edellinen omistaja oli käärinyt soittokellon kielen ympärille paksusti teippiä -vaimentaakseen ääntä!

Tiivi kirjoitti...

Mielenkiintoisia juttuja! Tuossa postauksessa oli linkki kuvaan (http://bp2.blogger.com/__T9RzWgWQBo/SHUJsUQiW7I/AAAAAAAAAr4/HLScpjG1lNk/s1600-h/puhelin.jpg), puhelimeen, jota olin jo lapsena haikaillut. Se on korkeampi, samantyylinen kuin alimmassa kuvassasi oleva musta vihreiden välissä. Sellaisen kun vielä joskus saisi... tai tietäisi, mikä malli/vuosi on kyseessä.

Thilda kirjoitti...

HAA! Sehän on juuri tuo minun lempipuhelimeni, Siemens&Halske vm 1926!! 2. ylimmässä kuvassa tuolilla ja alakuvassa vihreän Ericssonin takana. Koppa on metallia, luuri vain bakeliittia! Ja luurin 'sylkisuoja' on muuten hassun kupera, ihan erilainen kuin muissa malleissa. Voin laittaa tarkempia kuvia toiste. Kiva yhtäläisyys, itsekin kuolasin puhelimen perään vuosia ennenkuin sen onnistuin löytämään. Sellaisiakin voisin ostaa lisää. Mutta joistakuista muista voisin luopuakin, jos jotakuta kiinnostaa... ;)

Tiivi kirjoitti...

Juu, muistan erityisesti tuon "sylkykupin" muodon ja sen, että se oli niin korkealla, jotenkin ylväs puhelin. Ainakin pienen tytön silmiin. :)

Thilda kirjoitti...

KORJAUS!!!

Siemens&Halske -puhelimen vuosimalli on 1928, eikä 1926.

Kickcan & Conkers kirjoitti...

I love telephones - I'd really like to find one of the early models.

Thilda kirjoitti...

Yes, me too! But the world is full of phones, can't you find any? How old would you like to have? My oldest is Siemens&Halske -phone from 1928. You can see it on the chair and in the last photo behind the green Ericsson.

Kuukki kirjoitti...

Ihania puhelimia! Uskomatonta, että sinulla on niin monta mallia. Onko joku niistä jokapäiväisessä käytössä?

Thilda kirjoitti...

Juu, on aina muutama. Periaatteessa lähes kaikki toimivat, paitsi eräs virolainen (kyrilisin kirjaimin) jossa on käsittämätön määrä johtoja enkä osaa yhdistää. En mää ny mikään insinööri oo! :) Varaosiakin on kamala määrä, iso laatikollinen; johtoja luurin osia, pyörityslevyjä ja sisäosia. Tuohon uusvanhaan tolppapuhelimeen (ylin kuva) puhuin tänään.

Anonyymi kirjoitti...

Ostin juuri LM Ericsonin luurankopuhelimen turun antiikkimessuilta. Koristellulla rungolla ja hienokuntoinen muutenkin. 600EUR pöytään ja pitkäaikainen haave tämän kaunottaren omistamisesta toteutui. Aah =)