Voiko taloon rakastua?

Minä näköjään voin! En ole koskaan eläissäni nähnyt näin suloista taloa. Ikää tällä talolla on tasan 595 vuotta! Mikä kunnioitettava ja ällistyttävä ikä. Kaiken huipuksi pääsimme taloon sisälle. Talossa pitää viinitupaa iäkäs nainen poikansa kanssa. Istuimme ikkunan ääressä siemaillen paikallista valkoviiniä. Talo on todellakin noin kapea kuin keskimmäinen kuva näyttää. Siellä juuri ja juuri mahtuisi nukkumaan poikittain.

Sisäkuvassa näkyvän katon yläpuolella oli avoin tila, vajaan metrin korkuinen. Ikkunaseinältä alempi katto oli auki, niin että tuohon "välikattoon" saattoi kurkistella. Tiskin (kuvassa avoimen oven takana) suunnasta välitilaan johti ikkuna. Myös ylimmässä kuvassa voi nähdä pienet ikkunat heti ison päätyikkunan yläpuolella. Kysyin mikä tila se oikein on. Varasto vai pakopaikka? Kukaan ei tiedä enää. Se on talon oma salaisuus. Sain luvan kurkistaa myös talon toiseen kerrokseen, jossa oli pari pientä huonetta pöytineen ja sitten ovi yksityistiloihin. Ette usko miten onnellinen olin!

Ristikkotaloja

Huhtikuisen matkamme päätöspaikka oli Bernkastel-Kues, suloinen pikkukaupunki Saksassa, lähellä Frankfurt-Hahnin kenttää. Paikka oli niin suloinen, että päätimme mennä sinne uudelleen.




















- kuvien aikaväli on 101 vuotta -

Bengtskär III

Majakan sisällä oli oikein kotoista ja mielenkiintoista. Majakanvartijaperheen koti on muutettu museoksi. Pohdiskelin millaista siellä olisi asua yksi vuosi, kokea talven pimeys, tähtitaivas, valkeus silmänkantamattomiin, sakea lumisade. Kevään tulo, lumen sulaminen ja jään lähteminen. Kesän lämpö, lintujen laulu, kiireettömyys, valoisat yöt. Syysmyrskyt, tuulen raivo, korkeat aallot. En tiedä oliko siellä kellään takkaa, mutta käpertyisin mieluiten takan äärelle teetä ja kaakaota hörppien. Ulkoilmaa kuunnellen. Tekisin itselleni majan ullakon ikkunan ääreen. Vahtisin maisemaa, lukisin kirjoja, polttaisin kynttilöitä. Kalastaisin, hiihtäisin, uisin, valokuvailisin.

Bengtskär II

Laatikkomaisen alaosan ylimmässä kerroksessa on suuri umpeen muurattu pyöreä aukko. Siinä on alunperin ollut sumutorvi, joka on sumun kestäessä päiväkausiakin soinut yhtäjaksoisesti koko ajan. On mahtanut olla majakanvartijaperheillä totuttelemista! Nykyään ullakolla on henkilökunnan tiloja, joissa muun muassa oppaat elelevät kesällä. Alemmissa kerroksissa on majakanvartijaperheen museoidussa kodissa kahvila sekä hotellihuoneita yöpyjille. Alimmassa kerroksessa on majakkakauppa.










Vanhanaikainen majakkalamppu, jota ei enää käytetä. Valo on vahvistunut suurten kaarevien prismojen kautta.






Majakkaluodon kallioihin on tehty useita kalliopiirroksia. Tämä sodanaikainen lottakuvio on kaunein kaikista.

Bengtskär I

Olen haaveillut vuosia käyväni Bengtskärin majakalla, joka on mielestäni Suomen kaunein ja kiehtovin majakka. Tänä kesänä tarjoutui tilaisuus matkaan, josta nautimme täysin siemauksin. Oli kaunis heinäkuun lopun päivä, vaikkakin merenkäynti oli vuodenaikaan nähden yllättävän kovaa. Laivaamme kuitenkin ohjasi taitava kapteeni, joka sai kiljuvat matkustajat rauhoittumaan.

Bengtskärin majakka on rakennettu 1906, ihmisten kyllästyttyä hengenvaaralliseen karikkoiseen alueeseen, joka on ollut lukuisten laivojen ja veneiden tuho satojen, tai kukaties tuhansien vuosien ajan.

Bengtskär on kaunis silokallioluoto. Luodolla ei kasva ruohon ja muutamien luonnonkukkien lisäksi mitään, sillä jättimäiset aallot pyyhkivät kaiken irrallisen mereen säännöllisesti viimeistään syysmyrskyjen aikaan. Majakanvartijaperheet ovat yrittäneet viljellä majakan pihassa aikoinaan kasvimaata, siinä kuitenkaan koskaan onnistumatta.

Viikinkien Rosala

Kesällä teimme majakkamatkan Hangon edustalle. Matkan varrella poikkesimme Rosalan saarelle, jossa on viikinkikeskus. Söimme maukkaan kalakeiton ja todella hyvää saaristolaisleipää kynttilöin valaistussa viikinkipäällikön talossa. Mieleenpainuva tunnelma!













Museossa katselimme viikinkikoruja ja ostinkin museokaupasta kuvassa alimpana olevan sormuksen. Hyvän valikoiman edessä oli vaikeuksia päättää mikä koru miellyttää eniten.

.

Kamera käy

.

Tänä vuonna olen ottanut kuvia enemmän kuin koskaan. On ollut niin monta matkaa ja tapahtumaa, jota on ollut ihana kuvata. Välillä tuntuu siltä, etten näe mitään maisemaa rauhassa ilman että hapuilen kameraa esiin. Katson ympärilleni ja näen kuvan raameja, "tuosta saisi hyvän kuvan" ajattelen siellä täällä. Parhaat tilanteet ovat ohitse ennenkuin käsi ehtii reagoida. Välillä yritän olla tarttumatta kameraan ja vain nauttia näkemästäni ihan rennosti.

Joskus tulee kuvausväsymys. Ei kiinnosta. Turhauttaa. Miksi minä muka kuvaan koko ajan. Kuvat katoavat tai tuhoutuvat kuitenkin ennenpitkää vaikka olisi varmuuskopioita. Kun näen kuvat, jotka kuvaushetkellä ovat tuntuneet hyviltä, koneella ne näyttävät surkeilta.

Mutta totuus on, että blogi on vaikuttanut kuvaamiseeni todella paljon. Vaikka aina olen kuvannut paljon katoavaa maisemaa ja rakennuksia, on kuvissani mukana nykyään eri näkökulmaa ja eri aiheita myös. Monesti ajattelen "tämä pitää kuvata blogiin". Kaikkien muutosten ja myllerrysten keskellä kuvaamisesta on tullut tärkeä osa elämääni. Suuri kiitos siitä kuuluu teille blogissa vierailijoille! Kiitos!

Rauni, Irma, Elna ja Sylvi, omakätisesti

Katselin juuri yhden Irma Seikkulan elokuvan; Juhan. Se on kyllä yksi parhaista! Hän on ehdottomasti minun suosikkinäyttelijäni. Rauni Luoma on tehnyt loistavan roolin mm Niskavuoren Hetana vuonna 1952. Elna Hellman on tunnettu teatterin lavalta. Viimeisenä Sylvi Salonen, suuri diiva.

Hanna Lekberg, jolle kaikki nämä (ja monet muut) kuvat nimikirjoituksilla on omistettu, työskenteli Tampereen työväenteatterissa puvustajana kauan sitten. Olen löytänyt hänen valokuva-albuminsa vuosia sitten kirpputorilta.

Saanko esitellä; Leo, Kosti, Edvin ja Veikko

Joukko herrasmiehiä aikojen takaa. Katsokaa noita Veikko Sinisalon hiuksia! Miksi miehet ovat hylänneet tuon tyylin? Ja mikä jämerä leuka Edvin Laineella onkaan! Kosti Elosta taas liikkuu paljon meheviä juttuja Tampereen vanhoissa teatteripiireissä. Siinä vasta persoona! Leo Riutun kiltti katse ylimpänä lumoaa edelleen.

Vaihtelevaa

Ennen matkaa toivoin että ilma alkaisi jo viilentyä ja tulisi kuulaita syyspäiviä. Matkalla olimme helteen kourissa (voiko tämä olla totta Englannissa?) ja vain yhtenä päivänä sateli hiukan Lontoossa. Nyt kun olemme kotona, tuntuu että on sateista koko ajan. Kunpa kuivat ja viileän raikkaat ilmat tulisivat jo, sillä eniten kammoan sateista syksyä.





.

William ja Harry

.

Viimeksi Lontoossa käydessäni 2008 ostin kynän, jossa kuninkaalliset pojat komeilee. Nyt jatkoin Royal-sarjaani uusilla löydöillä. Hankin mm metallisen teerasian jossa poseeraa tuore aviopari W&K. Harmitti niin kun missasin vastaavan keksipurkin Stokkalla silloin H-hetkellä.

Notes

.


Pieni pyrähdys maailmalle ja takaisin; elämyksellinen viikonpituinen matka Englantiin. Tällä kertaa matkapäiväkirja oli kotona, joten pitänee katsoa kuvista (joita tuli otettua lähes 3000) mitä missäkin tapahtui. Dorsetin höyrykonefestivaalit, Salisbury, Stonehenge ja Lontoo, wow! Hiukan matkasta pää pyörällä vieläkin.





I came home today from England. The great Dorset steam fair, Stonehenge, Salisbury and London!


.