*click*
Kari Väänäsen esittämä kiinteistövälittäjä sanoo mielestäni hyvin elokuvassa Juoksuhaudantie, että "me emme myy taloja, me myymme mielikuvia". Ja sitten jotenkin niin että pienet asiat ovat merkitseviä; kuten suojelusenkeli-taulu seinällä, narisevat vintin portaat ja lasikuisti. Vaikka sillä kuistilla ei juoda kahvia kuin kerran vuodessa, mielikuva siitä vaikuttaa ostopäätökseen. Saipa hän vielä roolista vuoden kiinteistövälittäjä-palkinnon. Loistavaa! Juuri noinhan se menee.
Kuvissa kuisteja Venäjän Karjalasta.
4 kommenttia:
hei kesakko!
kiitos kommentistasi- kyllä onnistuu vanhoista lehdistä, omani on 1800-luvun kirjasta. lapsena tein aku ankoistakin:) niistä tulee kirjavia.
sinulla on kaunis blogi ja minulla kaameeee kiire...
tuun pian uudestaan
ihana talo!
Kiitos! Ja hyvä että onnistuu, kokeilenpa niistä. Just roudasin 70-l Akujen sivu-silppua (mistä lie pelastettu ajatuksena että ei näitä voi roskiin laittaa) työhuoneeseen odotteleen askarteluja. Hyvä vinkki sekin.
Katso nyt, mitkä ikkunat!! Aivan sydän syrjällään katsoin niitä, aaaahhh..voi kun ne saisi
Joo, ikkunat on munkin heikko kohta. Ja hienot ovet. Oon dyykannukkin pari ikkunaa, vähä proosallisempia, joista toisesta mies teki hienon peilin vessaan. No äh, vanhois talois on oikeestaan NIIN paljon hienoja yksityiskohtia. Ja tuolla Vienan Karjalassa on kuin hyppäisi 30-luvun suomifilmiin!
Lähetä kommentti