Museokamaa

Tänään on kierretty tekniikan museota 6 tuntia (ehkä paras museo jossa olen käynyt!) ja melkein jouduttu jalkapallohuligaanien polttopisteeseen. Ryyppäsivät pelin jälkeen puoli tuntia automme ympärillä, enkä koskaan ole nähnyt niin paljon poliiseja yhdellä istumalla. Tavallisia poliiseja, moottoripyöräpoliiseja, ratsupoliiseja, mellakkapoliiseja... Ei silti ollut ihan turvallinen olo, varsinkin kun huligaanit huomasivat minun kuvaavan heitä, eivätkä tuntuneet pitävän asiasta. Onneksi tilanne laukesi itsestään, eikä tarvinnut mennä autosta ulos laukaisemaan sitä huutelemalla omia mielipiteitä jalkapallosta:)

Vaihteeksi täällä sataa. Mutta koska emme juuri nyt kipua pitkin linnoja, vaan kiertelemme antiikkimessuilla ja museoissa, se ei suuremmin haittaa. Huomenna kipuamme avaruussukkulaan ja ihmettelemme teknistä musisointia eräässä lähiseudun museossa. Kunhan pääsen kotiin, syötän blogiin massoittain kuvia matkalta...

Linnoissa kreivien häät vietetään...

Ranskan pölyt on jo karistettu ja palattu Saksaan. Olen ylittänyt itseni moneen kertaan; korkeanpaikan kammoiselle nämä täkäläiset linnat on todellakin itsensä ylittämisen mahdollisuuksia... Pelosta huolimatta mitään huonoa onnea ei ole ollut. Kuvia on räiskitty koko ajan! Päivän lämpötila oli tänään +22, mutta kevät on hiukan myöhässä. Kukkia jo näkyy ja nurmikot vihertää, mutta puissa ei ole lehtiä. Sisiliskoja juoksentelee linnojen muureilla ja maa tuoksuu keväältä. T-paitasää siis ihan täysin. Jalat on kovilla kun linnoihin ei tiet vie perille. Kipuamista on paljon mutta näkymät palkitsee vaivan! :)

Seikkailu, täältä tullaan!

Laukut on pakattu



Lähden lomalle joksikin aikaa



Saksaan ja vähän Ranskaan



I will take a little holiday and I spend it in Germany and France. See you soon!

Sunnuntaisarja, osa 9

Lontoo, valkoista, osa 4

Saako olla savuke?

Ostin kuvan askin muutama viikko sitten. Yleensä en osta -paitsi ulkomailla. Ostin Venäjältä hienoja askeja, osa hyvin venäläisiä, osa taas suorastaan jenkkityyliä. Nyt en löydä niitä mistään. Avaamattomat koristeet; ei niin missään. Jokaikinen laatikko on käyty läpi, paitsi työhuoneesta. ...pellavalankojen ja väriainepurkkien seassa?


Missähän on muuten Tampereen Klubi-Ukko? Ei se ole enää mainos, vaan kaunistus, eikä sellaisia pidä riipiä pois kansalaisten silmistä.


Tupakan kieltämistä puuhataan. En usko kieltolakiin tässä tapauksessa, onhan se jo nähty, eikö olekin? Montakohan epäonnistunutta kieltolakia Suomi on käynyt läpi? Vaan historia toistaa itseään.


Voi herra Rettig mitä meille annoit! Jos palatsisi tilalla Turussa olisi ollut vaikka 10-kerroksinen kerrostalo, ei meillä enää olisi niitä hämyisiä ja kutsuvia luolia, jotka palatsisi kunnostustöissä löytyivät. Kissan luuranko, lapsen kenkä, viinilasit, puuesineet, nahkaesineet, metalliesineet 1400-luvulta... Mikä loputon aarre!


Muistuupa mieleen juttu Jalasjärveläisestä leski-mummosta Titanicilla. Lähti Valtoihin vanhoilla päivillään lapsien luo ja varustautui hyvin; kaikki vaatetavara leikattu matonkuteiksi ja omaa kessua säkki mukana. Mitään ei kuulunut pitkään aikaan, mutta lopulta tuli kortti koto-Suomeen; "matonkuteet meni, mutta kessut jäi"... Lieneekö tarina kaikilta osin ihan totta, mutta se on ainakin totta että Jalasjärveläinen mummo 63v, vanhin Suomalainen Titanicilla muuten, pelastui kauheasta onnettomuudesta ja elipä vielä Valloissa 10 vuotta sen jälkeenkin.


Näihin tupakka-askien takakansiin on perinteisesti laskettu ja kirjoitettu kaikki tärkeä. Muistikirjan korvikkeena. Talon piirustukset ja lautojen lukumäärät. Aikamoisia aarteita siis.

Rakas entinen Karjala

Isoäidilläni oli tuo kirja hyllyssä ja joskus hän selaili sitä hartaasti ja ikävissään. Ei tainnut koskaan Viipurin tyttö oikein hyväksyä että Suomen kulttuuripääkaupunki meni sen siliän tien. Murrekin pysyi vahvana toisilla murrealueilla asuessa kuolemaan saakka.

Sitä Viipuria haikaillessa laitan tähän hiukan sinisiä otoksia Venäjän Karjalasta, Jyskyjärveltä ja Paanajärveltä. Siellä vanhojen kanssa (karjalaa) puhuessamme, saimme kuulla heiltä miten ennen oltiin samaa kansaa, ennen kuljettiin poikki rajan ja kaikki oli hyvin.

Sitten tuli RAJA, tuli pakkosiirrot, muukalaiset kylän toisia puolikkaita asuttamaan. Ei voi luottaa enää, ei ovia pitää lukotta. Ristiriita kylissä oli selvä. Suomalaismatkaajat saivat yöpaikan karjalaismummoilta ja he rahaa ja tuliaisia meiltä. Vaan muukalaiset kieltä osaamattomina katsovat sivusta. Pakotettu juurettomuus taitaa olla yksi isoja ongelmia koko maailmassa. Siitä juontaa paljon ja se näkyy sukupolvien ajan.

Pilvisen päivän ajatuksia

Matkakuume koettelee. Tekisi mieleni singota eteenpäin, odotus ja jumittaminen hermostuttavat.



Haluaisin myös istahtaa kirjoituspöytäni ääreen järjestelemään papereita. Sukututkimusta lippusina ja lappusina, vihkoina ja kirjeinä laatikkokaupalla.



Mutta juuri nyt en voi keskittyä. Ajatukset karkaavat haaveiden liitoon. Eikä sitäpaitsi ole aikaa. On siivottava, katsastettava vaatteet, hosuttava sinne tänne.



Edessäpäin vielä on aika käsitöille ja askarteluille. Mieli halajaisi niihinkin, mutta työhuoneen vuoro on viimeisenä. Tuntuu että joskus olen ehtinyt kaikkea!



Eilen illalla aloitin uuden kirjan. Hopeakihlajaiset vuodelta 1942, Suomi-Filmin elokuvakäsikirjoituskilpailun voittajaromaanin. Siinä eletään jotenkin aitoa elämää, silloin kun kaikki oli vielä toisin.



Mutta juuri nyt arki kiskaisee mukaansa. Hyvä niin.

Matkaan!

Kuvat on otettu Saksasta vuosi sitten. Voisin koluta vanhoja linnoja vaikka 300 päivää vuodessa! Ja Saksasta niitä löytyy, vanhoja ja vielä vanhempia, tiilestä muurattuja, kivestä muurattuja, kiveen koverrettuja, ehjiä ja raunioita, asuttuja ja hylättyjä, isoja ja pieniä, synkkiä ja satumaisia. Alimman kuvan linna oli hotelli-ravintola. Keskimmäinen kuva on otettu saman linnan pihasta. Toiseksi alin kuva on Rothenburgin keskiaikaisen kaupunginmuurin sisäkäytävästä. Ja ylimmäisen kuvan puinen leluauto on muuten tehty Mauri Kunnaksen isän lelutehtaassa.

Pirteää!

Ostin ihania hilloja, jotka sopivat jogurtin, lättyjen, jäätelön ja jopa lihan kanssa. Itse aion tehdä jotakin eksoottista hilloa, vaikkapa kumkvateista. Pirteää viikkoa kaikille!

Sunnuntaisarja, osa 8

Lontoo, valkoista, osa 3

Nostalgisia näkyjä

Luullakseni kaikilla on joku muisto view mastereista. Löysin joskus ammoin isosiskon view masterin ja kiekot vinttikomerosta, jonka jälkeen olin aivan ihastunut siihen taikamaailmaan, kaukaisten maitten näkymiin ja huimaaviin kuviin pilvenpiirtäjän katolta suoraan alaspäin kadulle. Tuntui kuin olisi lentänyt! Mielikuvitus sieppasi mukaansa ja saatoin istua pitkiä aikoja vain katsellen kuvia ja haaveillen. Harmi vain että näitä vanhoja kiekkoja ei juurikaan ole ollut myynnissä rompetoreilla.

Kuvaa klikkaamalla saat sen suuremmaksi.